Tässä keskeytti hänet Maria rouva tai paremminkin käytti hyväkseen yhtä niistä lyhyistä pausseista, joita miehensä tuon tuostakin otti.
"Ymmärrätkö sinä sitten kaikkia asiakirjoja", kysyi hän, "tai mistä niissä on kysymys, siksi hyvin, että kykenet niistä kirjoittamaan ja puhumaan?"
"Siksipä minä sanonkin", vastasi Martti kävelystään pysähtymättä, "että minun on niitä tutkittava!"
Jonkun aikaa edelleen käveltyään pysähtyi hän vaimonsa eteen, joka istui pöydän edessä ja kyökkitarpeiksi kuori viimevuotisia omenoita, sillä hän sanoi palvelustytön menettelevän noiden harvinaisten hedelmäin kanssa niin paksukouraisesti, että niistä jäi tuskin mitään jälelle.
"Mutta", jatkoi hän, "ethän sinä kai tarkoittanutkaan sitä, jota asiakirja-opiskeluksi sanotaan, vaan mitä yleensä kotitarveopiskelulla ymmärretään. Siinä suhteessa ei juuri tarvinne niin kovin tyyskä olla; eikähän Suuri Neuvostokaan mikään akatemia liene. Sentähden onkin kysymys päinvastoin siitä, ettei sekaannu puhumaan asioissa, joita ei perinpohjin tunne, vaan sen sijaan pitää silmällä asiantuntijoita sekä ojentautuu niiden mukaan, jos ne vain näyttävät sitä ansaitsevan.
"Sellaisissa tapauksissa siis" — tässä hän pani taas jalkansa liikkeeseen — "on asiakirjain sijasta tutkittava enemmän ihmisiä, kuten esimerkiksi kahden yhtä huomatun ammattimiehen ilmaistessa päinvastaiset mielipiteensä jostakin kalliista virranoikaisusta, houruinhoitolaitoksen rakentamisesta ja järjestämisestä tai kulkutauteja koskevasta laista. Tällaisissa tapauksissa minä en ottaisi mitään paikkaa tärkeässä komissioonissa, vaan tyytyisin kuten jokainen muukin antamaan ääneni kulloinkin saamani hiljaisen vaikutuksen mukaan — ja voisin sentäänkin väärin äänestää!" lisäsi hän huoaten. "Jos nyt kysytään, onko se positiivinen, jota luulee vaivansa aikaan saada, suuriarvoisempaa kuin ettei mitään saa aikaan ja onko se siinä määrin suuriarvoisempaa, että se maksaa vaivan, niin mitäpäs minulla on vastattavana?"
Hän luetteli eri aloja, kuten etupäässä kasvatusalan, valtion- ja kansantalouden, kansanoikeuksien kehittämisen ja varjelemisen, joilla hän luuli voivansa yhteiseksi hyväksi toimia. Mutta kun rouva ei enää mitään kysynyt eikä huomauttanut, lakkasi hän lopulta kokonaan tuosta katkonaisesta haastelustaan ja kelloonsa katsoen lähti nopeasti pois.
Hän antoi vielä kulua yhden päivän, jonka jälkeen hän kirjoitti puheenalaisen vaalipiirin asukkaille, että hän ottaa ehdokkuuden vastaan.
Parhain aikomuksin silmäili hän uutta elämänsä jaksoa kohti. Kun vaali oli toimitettu ja hänet suurella enemmistöllä valittu, luki hän heti ja painoi mieleensä neuvostojärjestyksen ynnä mitä perustus- ja muissa laeissa oli siihen kuuluvaa. Sitten sidotti hän itselleen taskukirjan, jonka etummaiselle sivulle hän taitavaan järjestykseen kirjoitti otteet tulo- ja menoarvion vuotuisista rahamääräyksistä, samoin valtion laskuista j.n.e., joten hänellä oli aina mukanaan helposti nähtävänä tärkeimmät määrärahat valtiohoidon kaikilta aloilta ja saattoi joka hetki ottaa selon maan taloudellisesta tasapainosta.
Tämän tehtyään koetti hän viime toimintakaudelta olevista painetuista kertomuksista perehtyä asiain tilaan Suuressa Neuvostossa, ratkaisemattomiin ehdotuksiin, postulaatteihin ja esityksiin, keskeneräisiin lakisuunnitelmiin, tarkastamatta oleviin hallituksen kertomuksiin ja niin toisin, joista kaikista hän merkitsi muistiin toiseen kohtaan taskukirjaa, jättäen jatkolle riittävän tilan.