Vrenchen ei voinut vastata, hän lepäsi syvään hengittäen Salin kaulassa. "Eikö ole parasta, että vien sinut kylään ja herätämme siellä ihmisiä, jotka ottavat sinut luokseen? Huomenna voit lähteä tiehesi ja varmaankin on sinun käyvä hyvin, sinä pääset kaikkialla eteenpäin!"
"Tulla toimeen ilman sinua!"
"Sinun täytyy unohtaa minut!"
"Sitä en tee koskaan! Voisitko sinä sitten sen tehdä?"
"Se ei kuulu tähän, rakkaani!" sanoi Sali ja siveli hänen kuumia poskiaan, sillä aikaa kun tyttö lepäsi intohimoisesti painautuneena hänen rinnallaan. "Nyt on kysymys sinusta. Sinä olet vielä niin nuori ja sinulle voi vielä kaikkialla minne joudutkin käydä hyvin!"
"Entä sinulle, sinä vanha mies?"
"Tule", sanoi Sali ja veti hänet mukanaan. Mutta he kulkivat vain muutaman askelen pysähtyen taas toisiaan syleilemään ja hyväilemään. Yleinen hiljaisuus lauloi ja soitti heidän sieluissaan; ei kuulunut muuta kuin virran hiljainen ja raukea kohina.
"Kuinka kaunista on kaikkialla ympärillämme! Kuuletko tuon kohinan, joka on kuin laulua ja kellojen soittoa?"
"Se on vesi, joka kohisee. Muuten on kaikki hiljaa."
"Ei, se on jotain muutakin, se kaikuu täältä, tuolta, joka paikasta!"