"Tahdotko nyt vihdoin tulla vaimokseni?" kysyi Aquilinus, johon kysymykseen Eugenia ei vastannut myöntäen eikä kieltäen vaan värisi vain hiljaa purppuraisen peitteen alla, johon hän oli kääriytynyt.
Sitten toi Aquilinus hänen vuoteensa viereen kaikki ne vaatteet ja kalleudet, mitä hieno rouva niihin aikoihin tarvitsi pukeutuakseen kiireestä kantapäähän, ja jätti hänet yksin.
Auringonlaskun jälkeen samana päivänä ajoi hän Eugenian keralla, ainoastaan muutamain uskottujen saattamana, eräälle maakartanoistaan, joka oli yksinäisellä viehättävällä paikalla tuuheiden puiden varjossa.
Maakartanossa toimitettiin vihkiminen mitä suurimmassa hiljaisuudessa, ja vaikka oli kulunut näin paljon aikaa, ennenkuin he tulivat yhteen, ei heistä kuitenkaan tuntunut mikään aika hukkaan kuluneelta, päin vastoin tunsivat he mitä vilpittömintä kiitollisuutta siitä onnesta, jonka he olivat toisilleen valmistaneet. Aquilinus omisti päivät työlleen ja ajoi iltasella nopeimmilla hevosillaan puolisonsa luo. Myrskyisinä ja sateisina päivinä rakasti hän joskus kiiruhtaa tavallista varemmin maakartanoon Eugeniaa ilahuttaakseen.
Eugenia ryhtyi puolestaan sen enemmittä mutkitta samalla perusteellisuudella, jota hän oli osottanut filosofiassa ja uskonnollisessa lihankidutuksessa, harrastamaan aviollista rakkautta ja uskollisuutta. Mutta kun hänen hiuksensa olivat saaneet tavallisen pituuden, vei Aquilinus hänet, keksien jonkun nerokkaan tarinan selitykseksi, takaisin Aleksandriaan, saattoi hänet hänen hämmästyneiden vanhempiensa luo ja vietti loistavat häät.
Isä tosin ällistyi suuresti tavatessaan kuolemattoman jumalattaren ja taivaallisen tähtikuvan asemasta rakastuneen maallisen aviorouvan, ja näki kaipuulla vihityn muistopatsaan vietävän temppelistä; mutta kuitenkin kiitettävästi kyllä painoi enemmän ilo tyttären takaisin paluusta, isä kun sai hänet nyt kauniimpana ja rakastettavampana kuin koskaan ennen. Marmoripatsaan asetti Aquilinus talonsa kauneimpaan huoneeseen; mutta hän varoi sitä enää suutelemasta, hänellä kun nyt oli alkuperäinen taideteos lämminverisenä luonaan.
Kun Eugenia sitten oli tarpeeksi oppinut tuntemaan avioelämää, suuntasi hän kasvatuksensa puolisonsa käännyttämiseen kristinuskoon, jota hän edelleen tunnusti, eikä hän levännyt ennenkuin Aquilinus julkisesti liittyi hänen uskoonsa. Legenda tietää vielä kertoa, kuinka koko perhe sitten muutti Roomaan siihen aikaan, jolloin kristillisvihamielinen Valerianus oli noussut hallitukseen, ja kuinka Eugenia tuli kuuluksi uskonsankariksi ja marttyyriksi ja vasta silloin oikein osotti suurta hengenvoimaansa.
Hänen vaikutuksensa Aquilinukseen oli tullut niin suureksi, että hän saattoi ottaa hengelliset Hyazinthinsakin mukaansa Aleksandriasta Roomaan, missä hekin voittivat marttyrikruunun. Heidän esirukouksensa lienevät hyödyksi etenkin ahkeroille koulutytöille, jotka ovat jääneet luvuissaan toisista jälelle.
PYHÄ NEITSYT JA NUNNA.
Kuka antaa minulle kyyhkyn siivet, jotta voisin lentää pois ja löytäisin levon.