JULIA. Miks' ei? Minä olen heitä useasti nähnyt.
WILHO. Voisitko laittaa jonkun soveliaan puvun omista vaatteistasi?
JULIA. Sen kylläkin voin.
WILHO. No tee se pian.
JULIA. Mutta miksi? missä on näytelmä-osani?
WILHO. Sen saat sitten. Mene vaan ja hanki itsellesi kometiaamme sopiva puku. Mene nyt!
JULIA. Minä teen mitä voin. Kunhan ei vaan neitsy tuntisi minua!
WILHO. Kuinka olisi mahdollista hänen sinua tuntea? Eipä hän vielä ole kerinnyt sinua nähdä. Pait sitä olin vielä tänä aamuna hänen luonaan ja juttelin yhtä ja toista mustalaisista, jotka muka olisivat täällä likellä.
(Julia menee ulos.)