Julia (penkillä). Neitsy Kypäri (tulee oikealta).
NEITSY (itseksensä). Niin, minä tahdon tietää, missä mustalais-joukko nyt asuskelee. Ihana ja lysti kuitenkin lienee viettää joku hetki näiden hyvien ihmisten parvessa.
JULIA (lähenee häntä ja haastaa matalalla äänellä). Jumala teitä varjelkoon, hyvä rouva, kaikesta pahuudesta!
NEITSY. Kiitoksia, ystäväni! Mutta kuka te olette?
JULIA. Minä olen köyhä tyttö ja pyydän apua ihmisiltä, jotka eivät sulje rahakukkaroansa tarvitsevilta.
NEITSY. Kuinka? Te olisitte pelkkä kerjäläinen?
JULIA. Sanokaatpa minua vaikka niin, hyvä rouva.
NEITSY. Mahdotonta! Te olette varmaankin mustalais-tyttö.
JULIA. En ole. Tahdotteko antaa minua ilmi?
NEITSY. Elkäätte pelätkö! Jos joku teille hyvää suopi, niin ainakin minä, (ottaa kukkaron ja antaa hänelle rahaa).