(Wilho pilkistää oikeasta ovesta. Hilman nähtyään juoksee hän esiin.)
VIIDES KOHTAUS.
Wilho. Hilma.
WILHO. Oi, armas Hilmaseni!
(Hän lankee polvillensa Hilman eteen, ottaa hänen kätensä ja suutelee sitä.)
HILMA. Pois, pian! nouskaa ylös! Minä en ole teidän armas Hilmasenne. Jos olisin, niin ette olisi syösneet minua tähän julmaan kauhistukseen ja tuottaneet minulle tätä suurta tuskaa.
WILHO. Mitä? oletteko todella suuttunut minuhun (nousee ylös).
HILMA. Pois, pois! Koetelkaa toki tehdä teidän hullu yrityksenne vaarattomaksi siten, että paikalla menette tiehenne!
WILHO. Ei, ainoastaan väkivoimalla minut tästä pois viedään. Mitä meillä on pelkäämistä? Olisitte vaan nähneet kuinka tätinne otti minua vastaan — —
HILMA. Minä olen kaikki nähnyt. Mutta tätini meni vaan vähäisen kävelemään, hän voipi palata takaisin tuokiossa.