URHONEN. Jumalan tähden, minä rukoilen, elkää surmatko minua! Minulla ei ole muuta rahaa kuin markan seteli.
TUNTURI. Mies, elä ole narri! ei kukaan sinua tapa.
URHONEN. Todellako? No sepä kristillistä on. Minä luulin teitä rosvo-joukoksi, ja koska sen luulin, niin säikähdyinhän vähäisen: sillä rosvojoukko, näettehän, se on sata — yhtä miestä vastaan; jos vaan kymmenen olisi, niin en huolisi.
TUNTURI. Sen kyllä uskon.
URHONEN (itsekseen). Oh, tätä miestä ei ole pelättävä! (ääneensä) Mutta mitä te minusta tahdotte?
TUNTURI. Te voitte tehdä minulle hyvän työn.
URHONEN. Ei minulla nyt ole aikaa.
TUNTURI. Vaan nyt juuri se pitää tapahtuman. Te odotatte neitsy Juliaa tänne tulevaksi.
URHONEN. Ryökinää, sanokaa, mutta mitä se teitä liikuttaa?
TUNTURI (kiivastuen). Herra! siltäkö kannalta puhutte —