HUKKANEN (joka hämmästyksellä on lukenut kirjeen). Voinko uskoa silmiäni?
URHONEN. Niin, näettehän nyt itse, herra vallesmanni.
HUKKANEN. Ryökinäni, oletteko kirjoittaneet tämän kirjeen?
(Antaa hänelle kirjeen.)
NEITSY. Tämä on yhtä paljon naurettavaa kuin hävytöntäkin! (Antaa hänelle kirjeen takaisin.) Kirjoitus on kyllä minun käsikirjoitukseni kaltainen, vaan en ole kirjoittanut sitä kirjettä.
URHONEN. Teidän on käsikirjoitus yhtä hyvin kuin sinettikin.
HUKKANEN (katselee kirjettä). Onpa niin todellakin.
NEITSY. Tämä on pelkkä petos. Herra vallesmanni, te ette ole ystäväni, vaan kuitenkin kunniallinen mies, ja ette suinkaan voi luulla rouvas-ihmisen kirjoittavan tuollaista kirjettä millekä miehelle tahansa, sitä vähemmin tuolle pöllö-päälle.
URHONEN (vihoissansa). Voi sinun saakeli! äsken oli "minun armas
Niiloni ja sinun armas kuvasi", ja nyt —
HUKKANEN. Ole vaiti, Urhonen!