Marinelli. Ja paitsi sitä tahtoo kreivi tavaroinensa heittää maamme.
Jonkatähden siis täytynee tuumia jotaki muuta.
Ruhtinas. Ja mitä?… Armas, hyvä Marinelli, ajatelkaa te minun edestäni. Mitä tekisitte te, minun siassani jos olisitte?
Marinelli. Epäilemättä, vähän asian vähänä pitäisin; … ja sanoisin itselleni, etten tahdo turhaan olla, mikä olen … herra!
Ruhtinas. Elkää mielitelkö minua vallasta, jota en ymmärrä mitenkä tässä kohdin käyttäisin… Tänä päivänä, sanotte te, jo tänä päivänä?
Marinelli. Vasta tänä päivänä … pitää sen tapahtuman. Ja vaan tapahtuneista ei ole enään neuvottelemista… (Vähän mietittyänsä.) Tahdotteko, ruhtinas, heittää minulle vapaat kädet? Tahdotteko hyväksi ottaa kaikki, mitä minä te'en?
Ruhtinas. Kaikki, Marinelli, kaikki, ku on vaan poistava tätä pulaani.
Marinelli. Niin elkäämme nyt yhtäkään viivytelkö… Vaan elkää tekään jääkö kaupunkiin. Lähtekää tuossa paikkaa huvi-linnaanne, Dosalaan. Tie Sabionettaan kulkee siitä ohitse. Ellen onnistuisi saada kreiviä samassa poikkeen, niin aivon minä… Mutta, mutta, minä luulen hänen varmaan menevän tähän ansaan. Ettekös, ruhtinas, arvele naimisenne suhteen laittaa lähettilästä Massaan? Pankaa kreivi lähettilääksi; sillä ehdolla muka, että hän vielä tänä päivänä lähtee… Ymmärrättekö?
Ruhtinas. Oivallinen!… Tuokaa hänet ulos minun luokseni. Menkää, joutukaa. Minä viskaun paikalla vaunuihin. (Marinelli menee.)
Seitsemäs kohtaus.
Ruhtinas.