Marinelli. Kas, siinä se nyt on ruhtinas! Tunnetteko tästä varovuutenne hedelmän!… "Ruhtinoilla ei ole ystävää! ei voi olla ystävää!" … Entäpä syy siihen, jos niin olisikin?… Sillä te ette tahdo ketäkään ystäväksi… Tänä päivänä he kunnioittavat meitä luottamuksellaan, ilmoittavat meille salaisimmat toivotuksensa, aukaisevat meille koko sielunsa, ja huomenna olemme heille taas niin vieraat, kuin ei sanaakaan olisi konsana vaihdettu.
Ruhtinas. Ah, Marinelli! kuinka saatoin minä teille uskoa, mitä en tahtonut tuskin itselleni tunnustaa?
Marinelli. Ja tottahan vielä vähemmin tuskanne tuottajalle?
Ruhtinas. Hänellekö?… Kaikki kokeeni saada häntä toisen kerran puhutella on ollut turha.
Marinelli. Ja ensi kerran…
Ruhtinas. Puhuttelin häntä … ah, minä tulen hulluksi! Ja minäkö sitte vielä kauvan teille kertomaan?… Te näette olevani aaltojen vallassa; mitä te enempätä kysytte, mitenkä olen siksi tullut? Pelastakaa minut, jos voitte: ja kysykää sitten.
Marinelli. Pelastaa? Siin' on paljon pelastamista?… Mitä olette, armollinen herra, laimiin-lyöneet tunnustaa Emilia Galotille, sen tunnustatte te nyt kreivinna Appianille. Tavaroita, joita ei voi ensi … kädestä saada, ostetaan toisesta: … ja tämmöisiä tavaroita usein toisesta kädestä sitä halvemmasta.
Ruhtinas. Leikittä, Marinelli, leikittä, eli…
Marinelli. Tosin kyllä ne ovat sitä huonompiakin…
Ruhtinas. Te rupeette hävyttömäksi!