Pirro. Odoardo ja Klaudia Galotti.
Odoardo. Hän viipyy mielestäni liian kauvan…
Klaudia. Vielä silmän-räpäys, Odoardo! Hänen olisi paha mielensä, jos jäisi täten sua näkemättä.
Odoardo. Minun täytyy vielä pistäidä kreivinki luona. Tuskinpa maltan odottaa, kunnekka saan tätä nuorta, kunnian miestä pojakseni kutsua. Kaikki hänessä viehättää minua. Ja ennen kaikkia hänen päätöksensä elää itsellensä isäinsä laaksoissa.
Klaudia. Sydämmeni halkeaa tätä ajatellessani… Niin kokonansa kadotamme hänet, tämän ainoan armahan tyttäremme?
Odoardo. Mikä on sitte mielestäsi kadottaa hänet? Tietääkkö hänen olevan rakkauden sylissä? Toista on ihastuksesi häneen, toista hänen onnensa. Sinä voisit uudistaa vanhan luuloni: että se oli enemmin maa-ilman hälinä ja huvitus, enemmin hovin lähistö, kuin tyytyminen antaa tyttärellemme säädyllisen kasvatuksen, joka vaikutti sinua hänen kanssansa jäämään tänne kaupunkiin; … kaukana puolisosta ja isästä, joka niin sydämmellisesti teitä rakastaa.
Klaudia. Kuinka väärin luultu, Odoardo! Mutta anna minun tänä päivänä puhua vaan yksi ainoa puolustus-sana tästä kaupungista, tästä hovin lähistöstä, jotka ovat niin inhottavat siveyden innolles'… Täällä, ainoastansa täällä, saattoi rakkaus yhdyttää sen, mikä oli toinen toisellensa luotu. Täällä ainoastaan voi kreivi löytää Emilian; ja löysi hänen.
Odoardo. Sen kyllä myödytän. Mutta, hyvä Klaudia, oliko sulla oikein sentähden, että asian loppu antaa sulle oikeuden?… Hyvä, että tämä kaupungin-kasvatus on niin toki päättynyt! Elkäämme tahtoko olla viisaat, missä emme ole olleet muuta, kuin onnelliset. Hyvä, että niin en käynyt!… Nyt he ovat löytäneet toisensa, jotka olivat toinen toisellensa määrätyt. Nyt anna heidän mennä mihin rauha ja viattomuus vaatii… Mitäpä kreivin olisi täällä tekemistä? Kumartaakko, liehakoida ja nöyristellä, ja kokea saada Marinellilaiset syrjemmälle? tehdäkseenkö onnen, jota hän ei tarvitse? armostako viimein voittaaksensa kunnian, joka hänelle kunnia ei olisi?… Pirro!
Pirro. Tässä olen.
Odoardo. Mene ja taluta hevoiseni kreivin kartanolle. Minä tulen jälestä, ja istun siellä taas ylös. (Pirro menee.) … Minkä vuoksi pitäisi kreivin täällä palvella, kuin hän siellä voi itse käskeä?… Vieläpä et ajattele, Klaudia, ruhtinaan ja hänen keskinäisen välinsä olevan tyttäremme kautta tykkynään turmellun. Ruhtinas vainoo minua…