Klaudia. Ehkä vähemmin, kuin pelkäät.
Odoardo. Pelkäät! Ikään kuin en pelkäisi jotakin!
Klaudia. Sillä, lienenkö jo sulle sanonut, ruhtinaan jo nähneen tyttäremme?
Odoardo. Ruhtinaanko? Ja missä sen?
Klaudia. Viimeisessä Vegghiassa, kansleri Grimaldin luona, jota hän läsnä-olollansa kunnioitti. Hän käyttihe häntä kohtaan niin armollisesti…
Odoardo. Niin armollisestiko?
Klaudia. Hän puheskeli hänen kanssansa niin kauvan…
Odoardo. Puheskeli hänen kanssansa?
Klaudia. Näytti niin ihastuneelta hänen hilpeyteensä ja neroonsa…
Odoardo. Niin ihastuneelta?