Marinelli. Ja sen … jos ystävyys tohtisi kehua … ei ilman minun esittämättäni…
Appiani. Totisesti, te panette minun pulaan kiitoksen tähden… En ole ammoin aikoihin enään odottanut, että ruhtinas näkisi hyväksi minua käyttää…
Marinelli. Minä olen vakuutettu, että se on vaan arvollisen tilaisuuden puutteesta. Ja ellei tämäkään vielä olisi kyllä arvollinen semmoiselle miehelle, kuin kreivi Appiani, niin on tosin ystävyyteni ollut liian ajatoin.
Appiani. Ystävyys ja ystävyys, joka kolmantena sanana!… Kenenkä kanssa minä sitte puhun? Markisi Marinellin ystävyyttä en olisi konsana uneksinutkaan…
Marinelli. Minä myödytän tehneeni väärin, herra kreivi, kärsimättömästi väärin, että olen teidän myöten-antamattanne tahtonut olla ystävänne… Vaan, jospa niinki; mitä se tekee? Ruhtinaan armo, teille tarjottu kunnia seisovat, enkä epäile teidän tavoittavanne niitä mielellänne.
Appiani (vähän mietittyänsä). Epäilemättä.
Marinelli. Noh, niin tulkaatte nyt.
Appiani. Minnekkä?
Marinelli. Dosalaan, ruhtinaan luokse… Kaikki on jo valmis; ja teidän täytyy vielä tänä päivänä lähteä.
Appiani. Mitä sanotte?… Vieläkö tänä päivänä?