Klaudia. Joita en tahdo viivyttää. (Nyykähyttää päätänsä ja menee.)
Kymmenes kohtaus.
Appiani. Marinelli.
Appiani. Noh, mitä nyt, herra?
Marinelli. Minä tulen hänen korkea-arvoisuutensa ruhtinaan luota.
Appiani. Mitä hänellä on käskettävää?
Marinelli. Minä olen ylpeä olemastani niin erinomaisen armon tuojana… Ja ellei kreivi Appiani väkisen tahdo väärin tuntea minussa yhden uskollisimmista ystävistänsä…
Appiani. Ilman esi-puheetta; jos mä tohdin pyytää.
Marinelli. Voinpa niinkin!… Ruhtinaan täytyy paikalta lähettää Massan herttuan luokse asia-miehen naima-tuumissansa hänen tyttärensä ruhtinattaren kanssa. Hän oli kauvan epäilyksissä, kenenkä siksi määrätä. Viimein on hän päättäinnään, herra kreivi, lähettämään teidät.
Appiani. Minut?