Appiani. Toinen tulee sitte toisensa lisäksi!… Minä olen harmistunut; harmistunut ystäviini, itseeni…
Klaudia. Mitenkä niin?
Appiani. Ystäväni vaativat ehdottomasti, että minun pitäisi ruhtinaalle virkkaman sana naimisestani, ennen sen täytettyäni. He myödyttävät kyllä, ei olevani siihen velka-pään; mutta kunnioituksen häntä kohtaan vaativan sen niin… Ja minä olen ollut heikko kyllä heille sitä lupaamaan. Ikään arvelin lähteä vielä hänen luoksensa.
Klaudia (ällistyen). Ruhtinaanko luo?
Yhdeksäs kohtaus.
Entiset. Pirro, ja kohta jälemmä Marinelli.
Pirro. Armollinen rouva, markisi Marinelli seisahti portille ja kysyy herra kreiviä.
Appiani. Minuako?
Pirro. Hän on tässä. (Aukaisee hänelle oven ja menee.)
Marinelli. Pyydän anteeksi, armollinen rouva… Herra kreivi, minä olin kodissanne, ja sain tietää, teidän olevanne täällä. Minulla on erin tärkeä asia teille… Armollinen rouva, minä pyydän vielä anteeksi; se on tehty muutamassa hetkessä.