Ruhtinas. Mutta varustukset ovat kuitenki niin…
Marinelli. Kuin ne konsana olla taitavat!… Niiden täytäntä on uskottu miehille, joihin voin lujasti luottaa. Tie kulkee ihan eläin-tarhan laipioitse. Siinä on yhden osan pitänyt karata vaunuihin käsin, ikään kuin ryöstääksensä sitä; ja toisen osan, jossa on muu'an palvelijani, töydätä elikko-tarhasta ulos, ikään kuin hädästyneiden avuksi. Tappelun alla, kuhun kumpiki puoli on näyn vuoksi joutunut, pitää palvelijani temmata Emilia pois, tahtovinaan häntä muka pelastaa, ja tuoda hänet elikko-tarhan kautta linnaan… Niin on väli-puhe… Mitäs nyt sanotte, ruhtinas?
Ruhtinas. Te hämmästytätte minua erin-omaisella tavalla… Ja eräs pelko tulee päälleni … (Marinelli astuu ikkunan ääreen.) Mitä te katsotte?
Marinelli. Tuolla-päin se pitäisi olla!… Oikein! … ja yksi naamari tulee jo nelistäen oikonansa laipion ympäri; … epäilemättä asian päätyntöä minulle kertomaan… Menkää pois, armollinen herra.
Ruhtinas. Ah, Marinelli…
Marinelli. Noh? Eikö tosi, nyt olen tehnyt taas liian paljon; ja tätä ennen liian vähäisen?
Ruhtinas. Ei niin. Mutta, kaikki näin ollen, en ymmärrä…
Marinelli. Ymmärrä?… Parempi kaikki kerrassaan!… Menkää nyt joutuisaan pois… Naamarin ei pidä saaman teitä nähdä. (Ruhtinas menee.)
Toinen kohtaus.
Marinelli, ja kohta jälestänsä Angelo.