Neljäs kohtaus.
Marinelli, ja kohta jälestä hänen palvelijansa Battista Emilian kanssa.
Marinelli. Jos Emilia vaan ei itse lie nähnyt hänen kaatuvan… Ja sitä
hän toki ei ole mahtanut, koska hän niin on lennättänyt… Hän tulee.
En minäkään tahdo olla ensimäinen, mikä täällä hänen silmäänsä pistää.
(Vetäikse salin nurkkaan.)
Battista. Astukaa vaan tänne sisään, armollinen ryökkynä.
Emilia (hengästyneenä). Ah!… Ah!… Minä kiitän sinua, ystäväni; … minä kiitän sinua… Mutta, hyvä Jumala! missä minä olen?… Ja näin ihan yksinäni? Mihinkä äitini jäi? Mitenkä kreivi jäi?… Tottahan ne tulevat perästä? kanta-päissäni perästä?
Battista. Luullakseni.
Emilia. Hän luulee? Hän ei tiedä? Hän ei nähnyt heitä?… Eikös ammuttu ihan takanamme?…
Battista. Ammuttuko?… Sepäs olisi!…
Emilia. Aivan varmaan! Ja on sattunut kreiviin, elikkä äitiini…
Battista. Minä lähden paikalla heidän peräänsä.