Emilia. Ruhtinas!… Missä minä sitten olen?
Marinelli. Dosalassa, ruhtinaan huvi-linnassa.
Emilia. Mikä sattumus!… Ja te luulette hänen kohta itsensä saattavan tulla näkyviin?… Mutta kumminkin äitini seurassa?
Marinelli. Tässäpä hän onki jo.
Viides kohtaus.
Ruhtinas. Emilia. Marinelli.
Ruhtinas. Missä on hän? Missä?… Me etsimme teitä, ihanin ryökkynä, yltä-ylitse: … te voitte toki hyvin?… Noh, sitten on kaikki hyvä! Kreivi, teidän äitinne…
Emilia. Ah, armollinen herra! missä ovat he? Missä on äitini?
Ruhtinas. Ei kaukana; tässä ihan läheltä.
Emilia. Hyvä jumala! missä tilassa tavannen toisen eli toisen heistä! … sillä te salaatte minulta, armollinen herra … minä näen sen, te salaatte minulta…