Ruhtinas. Ei toki, armas ryökkynä… Pankaatte käsi käteeni ja seuratkaa minua turvallisesti.
Emilia (epäillen). Mutta jos ei mitäkään ole tapahtunut heille … jos minun aaveeni pettävät: … minkä-tähden he eivät jo ole täällä? Minkä-tähden he eivät tulleet jo teidän kanssanne, armollinen herra?
Ruhtinas. Niin joutukaa nyt, ryökkynäni, nähdäksenne kaikkien näiden hirmu-kuvien kerrassaan katoavan…
Emilia. Mitä minun pitää tekemän? (Vääntäen käsiänsä.)
Ruhtinas. Kuinka, ryökkynäni? Luulisitteko muka mitäkään pahaa minusta?…
Emilia (langeten hänen eteensä). Jalkainne juuressa, armollisin herra…
Ruhtinas (nostaen hänen ylös). Minä olen kauhean häpeissäni… Jaa, Emilia, minä ansaitsen tämän äänettömän nuhteen… Minun käytöstäni tän'aamuna ei sovi puolustaa; … heittää nuhtelematta korkeittain. Antakaa minun heikkouteni anteeksi. Minun ei olisi pitänyt häiritsemän teitä tunnustuksella, josta en voi odottaa mitäkään etua. Sainki sen kielettömän hämmästyksen kautta, jolla te sitä kuuntelitte, kylläisen rangaistukseni… Ja jos mä voisin jo tätä sattumusta, joka vielä kerran, ennen koko toivoni kadottua ikuisesti, vielä kerran tuottaa mulle onnen teitä nähdä ja puhutella; jos mä voisin jo tätä sattumusta pitää suosiollisena viittauksena, … pitää sitä ihmeellisenä ansaitun rangaistukseni viivykkeenä, tohtiakseni vielä kerran rukoilla armoa; niin tahdon minä kuitenkin… Elkää vapisko, ryökkynäni … yksin ja ainoasti teidän silmistänne riippua. Ei yhdenkään sanan, ei huokauksen pidä mieltänne pakoittaman… Elköön vaan epä-luulonne minua loukatko. Elkää vaan hetkeäkään epäilkö siitä äärettömästä vallasta, joka teillä on ylitseni. Elköön vaan koskaan juohtuko mieleenne, että tarvitsisitte toisen turvaa minua vastaan… Ja tulkaa nyt, ryökkynäni, tulkaa sinne, kussa odottavat teitä ihanteet, joita enemmin hyveksinette. (Hän vie hänen, ei ilman vasta-rinnatta pois.) Seuratkaa meitä, Marinelli…
Marinelli. Seuratkaa meitä, … se taitaa sanoa: elkää seuratko meitä!… Mitäpäs minäkin heitä seuraamaan? Koettakoon hän nyt, mitä kahden kesken on saapa hänen kanssansa aikoihin… Kaikki, mitä minun tulee tehdä, on … estää ketäkään heitä häiritsemästä. Kreivin, toivoisin, tosin ei kykenevän mihinkään. Mutta äiti, äiti! Sehän olisi sangen ihmeellistä, jos hän niin huoletoinna olisi vetäinnään pois, sekä heittänyt tyttärensä omiin turviinsa… Noh, Battista? mikä hätänä?
Kuudes kohtaus.
Battista. Marinelli.