Ruhtinas. Ah, mikä luuloisa taituri! Ei toki!… Kuulkaapas, Kontti; niin paljon kuin tahdotte. (Kontti menee.)
Viides kohtaus.
Ruhtinas.
Niin paljon kuin tahtoo! (Kääntyneenä kuvaan.) Sinua omatakseni on hinta mikä hyvänsä vielä liian vähäinen. Ah, sinä ihana taiteen teos, onko se totta, että sinä olet minun omani?… Joka sinun itsesikin omistaisi, luonnon ihanampi mestari-teos!… Mitä vaan tahdotte hänestä, rehellinen äiti! Mitä vaan tahdot siitä, vanha jörö! Vaadi vaan! Vaatikaa vaan! Mieluisimmin ostaisin minä sinun, Lumojatar, itseltäsi!… Tämä silmä, täynnä lemmen viettelystä ja kainoutta! Tämä suu! ah, kuin se aukeaa puhumaan! kuin se hymyilee! Tämä suu!… Siellä tulee joku. Enpä soisi vielä muiden sinua nähdä. (Kääntäen kuvan seinää vasten.) Se mahtaa olla Marinelli. Jos en toki olisi häntä kutsuttanut! Mikä aamu eikö tämä voisi minulle olla!
Kuudes kohtaus.
Ruhtinas. Marinelli.
Marinelli. Armollinen herra! Elkää pahaksi panko. En osannut olla varoillani niin aikaiseen käskyynne.
Ruhtinas. Minua halutti lähteä ajelemaan. Aamu oli niin ihana… Mutta nythän se jo on kulunut; eikä ole haluakaan enään … (Vähän vai'ettuansa.) Mitä uutisia, Marinelli?
Marinelli. Eipä erinäistä mitään, tietääkseni… Kreivinna Orsina on eilen tullut kaupunkiin.
Ruhtinas. Tuossa on jo hänen hyvä-huomenensaki (osottaen hänen kirjeesensä) vai mitähän sitte lienee. En ole muka ollenkaan kärkäs tuota tietämään… Oletteko häntä puhutelleet?