MAMELUKKI.
Summa kolme!
SALADIN.
Niin, laskea jos osaat. — Ota pois!
MAMELUKKI. Viel' eräs kolmas tulee kai, — jos muutoin vaan voi.
SALADIN.
Miks ei?
MAMELUKKI. Niin, katsos, niskansa on voinut taittaa hän! Me kolme näes tulosta kuormain varmuuden kun saimme, kaikk' oikopäätä tiehemme! Vaan nopein, hän lankee, niin mä etumaiseks joudun, siin' asti kaupunkiin myös pysyen; vaan kadut Ibrahim, tuo veijari, paremmin tunsi.
SALADIN.
Oh, vai lankes yksi!
Ratsasta toki ystävääsi vastaan!
MAMELUKKI. Sen kyllä teenkin! — Ja jos elää hän, niin puolet tästä kukkarost' on hänen. (Poistuu.)
SALADIN. Kas siinäkin vain jalo, kelpo mies! Noin kunnon mamelukkeja kell' onkaan? Ja aatelia kai saan ma, että itse heit' esimerkilläin oon kasvattanut? — Pois aikees, heitä hyväks lopuksi johonkin muuhun vielä totuttaa.
KOLMAS MAMELUKKI.
Sulttaani!
SALADIN.
Sinäkö se syöksyit nurin?