MAMELUKKI. Mitään hyvikettä sanoman hyvän tuoja eikö saa? Mä ensimäinen oonko siis, jonk' oppi Saladin vihdoin sanoin palkitsemaan! Vaan kunniaksi sekin: ensimäinen, hän jolle oli saita!
SALADIN. Ota siis tuo kukkaro!
MAMELUKKI. Ei, nyt en ota, vaikka jo kaikki antaisit!
SALADIN. Kas uhmaajaa! — Saat tuosta kaksi! — Totta tuoko? — menee? Mua jalomielisemmäks jäikö hän? Varmaanhan hälle hylkääminen tää on karvaampaa kuin mulle antaminen. — Hoi, Ibrahim! — Näin iän lopulla mi saakin minut uudeks yrittämään yht' äkkiä! Jos Saladin ei tahdo Saladinina kuolla, miksei siis Saladinina elä hän!
TOINEN MAMELUKKI.
No, herra?
SALADIN.
Jos tulet sanomaan…
TOINEN MAMELUKKI. Ett' Egyptistä jo kuormasto on tullut!
SALADIN.
Tiedän jo.
MAMELUKKI.
Kuitenkin myöhästyinkö!
SALADIN.
Miten niin?
Tuost' ota hyvän tahtos palkkioksi
yks kukkaro — tai kaksi!