ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Se Saladinin palatsin huone, mihin vielä näkyvissä olevat rahapussit kannettiin.
SALADIN sekä kohta jälkeenpäin muutamia MAMELUKKEJA.
SALADIN (astuessaan sisään). Siin' on ne rahat vielä! Eikä kukaan voi löytää dervishiä. Shakkipöytään kai jonnekin hän lienee joutunut, kun itsensä niin unhoittaa, — mua miksei siis unhoittais? — Mut olkoon! — Mitä nyt?
ERÄS MAMELUKKI. Sanoma hyvä, herra! Iloitse! Kahirast', onni myötään, karavaani jo saapuu! Verot seitsenvuotiset tuo rikkaan Niilin rannan.
SALADIN. Hyvä! Mulle todella sanantuoja mieluisa oot, Ibrahim! Ah, vihdoin, viimeinkin! Hyvästä sanomastas kiitos, kiitos!
MAMELUKKI (odottaen, itsekseen).
No, anna, anna!
SALADIN.
Mitä odotat?
Saat mennä.
MAMELUKKI.
Mieluisalle ei siis muuta?
SALADIN.
Ja mitä muuta?