RECHA. Tää isä — mun täytyy menettää!
SITTAH.
Sun — menettää?
Hänetkö? Miksi? — Tyynny, rauhoitu —!
Ei koskaan! — Nousehan! Jo nouse ylös!
RECHA. Et turhaan ystävättärekseni ja siskokseni mulle tarjoutunut.
SITTAH.
Se oonhan, oonhan! — Nouse toki, nouse!
Tai apua mun täytyy kutsua.
RECHA (rohkaistuu ja nousee). Ah, anna anteeksi! Vain tuskassani ma unohdin ken oot sa. Vaikerrus tai epätoivo Sittahiin ei tehoo. Vain kylmä tyyni äly vaikuttaa hänessä mitä tahansa. Se voittaa, ken asiansa jättää turviin sen.
SITTAH.
No siis?
RECHA. Ei, ystävätär, siskoni ei koskaan usko sitä, myönnä sitä, ett' uutta isää tyrkytellään mulle!
SITTAH.
Uutt' isää — tyrkytellään? Sulleko?
Ken sellaist' yrittäiskään, lapsukainen?
RECHA. Ken? Hyvä, paha Dajani, hän, hän se sit' yrittää — sen voikin. — Niin, et tunne kai tätä hyvää, pahaa Dajaani? Niin, taivas anteeks suokoon — palkitkoon sen kaiken, mit' on hyvää, pahaa mulle hän rakentanut!
SITTAH.
Sulle pahaako?
Ei sitten paljon hyvää häness' ole!