RISTIRITARI. Niin luulisin! — (Nuo sanat Jumala toi hänen huulilleen!)
NATHAN. Sill' äitinne, hän oli Stauffeja. Ja veljensä, enonne, joka teidät kasvatti, kun vanhempanne tänne palasivat pois Saksast' ilmanalan kolkon vuoksi ja teidät hälle jättivät — hän oli nimeltään Kurt von Stauffen; pojakseen hän lienee teidät ottanut. — Siit' onko jo kauvan, kun te tänne hänen kanssaan tulitte myös? Ja elääkö hän vielä?
RISTIRITARI. Mä mitä sanoisin? — Niin, Nathan, niin on asia! Hän itse kuollut on. Ma tulin viime lisäjoukossa ritarikunnan. — Mutta — mutta — mitä tää kaikki koskee Rechan veljeä?
NATHAN.
Isänne…
RISTIRITARI.
Tunsitteko hänet myös?
Myös hänet?
NATHAN.
Ystäväni oli hän.
RISTIRITARI.
Ol' ystävänne? Nathan, onko totta —?
NATHAN. Nimeltään Wolf von Filneck. Mut ei ollut hän saksalainen…
RISTIRITARI.
Senkin tiedätte?
NATHAN. Vain nainut Saksast' oli, äitiänne vähäksi aikaa Saksaan seurannut.