NATHAN. Niin, kuulin jo: se paloi. Taivas suokoon, ett' olen saanut kuulla kaikki jo!
DAJA.
Ja oli palaa perustusta myöten.
NATHAN. Me silloin, Daja, uuden, mukavamman oisimme rakentaneet.
DAJA.
Niinpä kyllä! —
Vaan palossa hiuskarvan varass' oli
myös Rechan henki.
NATHAN.
Mitä? Rechan henki?
Mun rakkaani? — En ole kuullutkaan. —
No, talokin ois saanut mennä silloin. —
Hiuskarvan varass'! — Oh, hän onkin varmaan,
hän onkin palanut! — Se tunnusta!
Kaikk' ilmaise! — Mua älä kiduta,
vaan surmaa! — Hän on kuollut siis.
DAJA. Jos ois hän kuollut, kuulisitteko sen multa?
NATHAN. Miks säikytit siis mua? — Rechani, oi Recha!
DAJA.
Teidän, — teidän Rechanne?
NATHAN. Mun oisko joskus luovuttava häntä omaksi lapsekseni sanomasta!
DAJA. Teill' onko yhtä hyvä oikeus myös kaikkeen muuhun, mitä omistatte?