RITARI.
En osta mitään.
DAJA. Kuin ruhtinas hän suur' on väestään. Mut usein ihmetellyt oon, miks häntä se 'Nathaniksi viisaaks' ylistää, ei 'rikkaaksi'.
RITARI. Kai rikas sekä viisas on siitä yhtä.
DAJA. Hyväks sittenkin ois häntä ennen muuta kutsuttava. Hyvyyttään ette voi ees kuvitella. Kun kuuli Rechan kiitosvelan teille, mit' oiskaan teille sinä hetkenä hän tehnyt, antanut!
RITARI.
Kas, kas!
DAJA. Nyt tulkaa ja kokekaa ja nähkää!
RITARI.
Mitä siis?
Kuin pian hetki ohi on?
DAJA. Jos ei hän niin hyvä ois, niin kauan oisinko mä häneen tyytynyt? Te luuletteko, ett' arvo kristityn on vieras mulle! — Ei minullekaan kehtoon lauleltu, ett' on mun Palestiinaan miestäni vain siksi seurattava, että siellä saan juutalaisen lasta kasvattaa. Soturi jalo Freedrik-keisarin ol' armas mieheni —
RITARI. Ja syntyisin Sveitsistä, kunnian ja armon sai hän keisarin ja majesteetin kanssa yht'aikaa samaan jokeen hukkua. Kuin monasti sen kuullut oon jo, vaimo? Mua ahdistamast' ettekö voi laata?
DAJA.
Ahdistamasta! Taivas!