RITARI. Niinpä niin! Teit' enhän enää nähdä halua! En kuulla! Tahdo en, ett' yhä, yhä mua muistutatte teosta, min tein harkitsematta, aivan arvoitus mi mulle on, kun ajattelen sitä, En tosin katuis sitä mielelläni; vaan nähkääs, tapaus jos toistuu tuo: syy teidän on, jos penseämp' oon silloin, jos ensin harkitsen ja palaa sallin, mi palaa.
DAJA.
Herra armahda!
RITARI. Täst' alkain mua älkää tunteko, sen ilon vain mä pyydän teiltä. Älkää vaivatko mua isälläkään. Juutalainen aina on juutalainen. Minä jäyhä shvaabi. Oon aikaa tytön kuvan unhoittanut, — jos muistin koskaan.
DAJA.
Hänpä muistaa teitä.
RITARI.
Vaan minkä, minkä vuoksi?
DAJA.
Kenpä tietää?
Ain' ihminen ei ole, miltä näyttää.
RITARI.
Vaan harvoin parempikaan.
(Lähtee.)
DAJA.
Vartokaa!
Mi kiire —?
RITARI. Vaimo, hyljätäkö täytyy mun vuoksenne nää palmut mieluisat?