SALADIN (kuten äsken). Ei, ei kuulu peliin enää.
SITTAH. Myönnä siis, mä että vain saan noudattaa ne rahat.
AL-HAFI (yhä peliä miettien). Tietysti, kuten aina. — Vaikka ette kuningatarta käyttää voikaan, ette 'shakmatti' vielä ole.
SALADIN (astuu luo ja kaataa nappulat). Olen kyllä, ja tahdon olla.
AL-HAFI. Niinkö? Tasapeli; vain voiton saanut palkitaan.
SALADIN (SITTAH'lle).
Mi —, miten?
SITTAH (viittoen tuon tuostakin HAFIlle). Sä hänet tunnethan! Hän mielellään asettuu vastaan, tahtoo nöyryyttää, on hiukan kateinen.
SALADIN.
Ei sentään
kai sulle, minun sisarelleni? —
Sinäkö, Hafi, kateinen?
AL-HAFI.
Ken ties!
Ken ties! — Vain hänen aivonsa ma soisin
ja hänen hyvyytensä omikseni.
SITTAH. Mut ain' on oikein maksanut hän sentään; ja maksaa tänäänkin. Suo hänen olla! — Al-Hafi, menehän! Mä rahat tahdon pian saada.