RISTIRITARI. Sen sanoi isänne — ja teistä: 'ensin häntä tuntemaan te oppikaa!'
DAJA. Myös enkö minä sitä sanonut — enkö minäkin?
RISTIRITARI. Vaan missä hän onkaan, isänne? Viel' onko hän sulttaanin luona?
RECHA.
Varmaan.
RISTIRITARI. Vielä, vielä? — Oh, muistiani! Ei, ei siellä lie hän enää. — Aivan varmaan odottaa hän tuolla luona luostarin jo mua. Niin sovimme me, luulen. Anteeksi! Käyn, noudan hänet…
DAJA.
Jääkää, ritari!
Se mun on tehtäväni. Oitis teen sen.
RISTIRITARI. Ei niin, ei niin! Mua itseäin hän vartoo, ei teitä. Voishan sitäpaitsi hän helposti luona sulttaanin — ken ties — — te ette sulttaania tunne! — voishan hän pulass' olla. — Mua uskokaa, pois-jäännistäin on vaaraa.
RECHA.
Vaaraa mitä?
RISTIRITARI. On vaaraa mulle, teille, hälle, jos vain vähän, vähän edes vitkailen…