RISTIRITARI. Etuoikeushan häll' onkin hairahtua: mitä hältä ei meikäläinen juuri kadehdi. Josp' eestä itseni mun toimittava vain oiskin, josp' ois itselleni vain mun tili tehtävä — en paljon piittais ma patriarkastanne. — Mut on jotain, mit' ennemmin ma muiden tahdon mukaan teen huonosti kuin omin päini hyvin. — Lisäksi nään jo kyllä: puoluetta on uskontokin; ja jos kuinkakin on joku siitä vapaa mielestään, niin tietämättään oman uskontonsa hän puolta pitää vain. Ja koska niin nyt kerran on, se mahtaa oikein olla.
MUNKKI. Oon siitä vaiti mieluummin. En nähkääs teit' oikein, herra, käsitä.
RISTIRITARI. Ja sentään —! (Itsekseen.) — Niin, mitä asiaa mull' oikein lie? Pyytääkö neuvoa vai mahtisanaa? Selvääkö neuvoa vai saivarrusta? — (Ääneen.) Mä kiitän vihjauksesta teitä, veli. Mitäpä patriarkast'! Olkaa te mun patriarkkani! Mä kristittyä enemmän patriarkast' etsinhän kuin patriarkkaa kristitystä. — Niin on asia.
MUNKKI.
Jo riittää, herra, riittää!
Mit' enempää —? Mua ette tunne oikein.
Ken paljon tietää, häll' on huolta paljon;
ja mullahan vain yksi huoli on! —
Oh, hyvä! Nähkääs, kaikeks onneksi
hän itse saapuu jo. Vain jääkäähän!
Jo teidät huomas hän.
TOINEN KOHTAUS.
PATRIARKKA, koko papillisessa komeudessaan tullen ristikäytävää pitkin, sekä EDELLISET.
RISTIRITARI. Mun mieleiseni ei ole mies! En piittais tavata ma prelaattia tuota paksua, punaista, leppoisaa noin prameudessaan!
MUNKKI. Ois teidän hänet vasta nähtävä lähdössä hoviin. Nyt vain sairaan luota hän saapuu.
RISTIRITARI.
Kuinka saakaan hävetä
Saladin silloin!
PATRIARKKA (tullen lähemmäs, viittaa munkille). Tänne! — Tämä kai on ristiritari? Hän mitä tahtoo?