— Missäpäs hän oli otettavissa? Kun tulivat, niin veivätkin.
— Mutta sinä vaan suu ammollaan katsoa töllistit heitä?
— Enkö mitä, perästäpäin, kun olivat menneet, suutuin niin julmasti, että Jumala varjelkoon.
Rosvot taas nauroivat täyttä kurkkuaan.
— Niin, sinä veli, olet näköäsi hitaanlainen!
Nuorukainen mulkoili vaan tyhmän näköisenä, eikä vastannut.
— Hei sinä, paistettu nauris! — sanoi muuan rosvo — ovat vieneet sinulta morsiamen, mutta älä siitä vielä ole milläsikään, kyllä toisen saat!
Nuorukainen katseli, suutaan aukoen, mutta ei virkannut sanaakaan.
Hänen kasvonsa näyttivät huvittavan rosvoja.
— Kuuletko, sinun kanssasi puhellaan! — sanoi eräs heistä, survaisten häntä kylkeen.