— Sinä olet kunnon poika! sanoivat rosvot: — istu luoksemme, maista leipää ja suolaamme, me rupeamme sinun veljiksesi!
— Mutta mitä tuo seistä töllöttää, nenä suulle langenneisin, juuri kuin ei olisi viiteen viikkoon murusta maistanut. Hei sinä itkusuu, mitä siinä huuliasi lerputat? Mistäs olet?
— Kolonnan seuduilta! — vastasi, laiskasti kieltänsä kääntäen, voimakas nuori mies, joka surullisen näköisenä seisoi toisten takana.
— Kuinka, ovatko opritshnikit sinuakin loukanneet, vai mitä?
— Morsiamen veivät! — vastasi nuorukainen vastahakoisesti ja vitkaan.
— Mutta kerrohan toki!
— Mitäpä siinä kerrottavaa! Kun tulivat, niin veivätkin!
— No, entäs sitten?
— Mikäs sitten? Sitten ei mitään.
— Miks'et sinä ottanut pois morsiantasi?