XIV Luku.
Korvapuusti.
Samaan aikaan, kun Maljuta ja Homjak, opritshnikkiosaston seuraamana, kuljettivat tuntematonta Hiidenkuilulle, istui Serebrjani ystävällisesti keskustellen Godunovin kanssa pikareilla täytetyn pöydän ääressä.
— Sano, Boris Fjodoritsh, — puhui Serebrjani, — mikä tsaariin tuli tänä yönä? miksi koko sloboda nousi yölliseen jumalanpalvelukseen? Tahi tapahtuuko se teillä usein?
Godunov kohotti olkapäitään.
— Suuri hallitsijamme, — hän sanoi, — usein vaikeroi ja itkee pahantekijöitään ja usein rukoilee ja itkee heidän sieluinsa edestä. Mutta että hän kutsui meidät öiseen rukoukseen, sitä ei ensinkään ole ihmettelemistä. Itse Basilius Suuri sanoi toisessa kirjeessään Gregorius Saziansilaiselle: mikä toisille aamu, se hurskaille on puoliyö. Keskellä öistä hiljaisuutta, kun eivät silmät eivätkä korvat päästä pahennusta sydämeen, on ihmisymmärrykselle soveliasta seurustella Jumalan kanssa.
— Boris Fjodoritsh! Olen ennenkin sattunut näkemään, kun tsaari rukoili; mutta ei se käynyt niin. Nyt on kaikki muuttunut toisin. Ja opritshninasta minä en pääse selville. Ne eivät ole munkkeja, vaan ryöväreitä. Moniaita päiviä sitten kun palasin Moskovaan, minä kuulin ja näin niin paljon hirveitä tekoja, että on vaikeata uskoakin. Varmaankin ovat kietoneet hallitsijan pauloihinsa. Sinähän Boris Fjodoritsh, olet häntä lähellä, hän rakastaa sinua, sinä saattaisit sanoa hänelle opritshninasta?
Godunov hymyili Serebrjanin yksinkertaisuudelle.
— Tsaari on armollinen kaikille, — sanoi hän teeskennellyssä nöyryydessä, — minullekin osoittaa armoaan ei ansioitteni mukaan. Ei minun tule tuomita hallitsijani tekoja, ei minun ole tsaaria neuvominen. Mutta opritshninaa ei ole vaikeata käsittää: maa kokonaan on hallitsijan, kaikki me olemme hänen korkean kätensä alla; minkä hallitsija ottaa omiksi tarpeikseen, se onkin hänen, mutta minkä meille jättää, se on meidän; kenen käskee olemaan luonaan, se on häntä lähellä, mutta ketä ei käske, se on kaukana. Kas siinä koko opritshnina.
— Niin, Boris Fjodoritsh, kun sinä puhut, näyttää selvältä, mutta itse asiassa ei ole siten. Opritshnikit hävittävät ja rääkkäävät maalaisia pahemmin kuin tatarilaiset. Niitä vastaan ei ole mitään tuomio-istuinta. Koko maa joutuu niiden kautta perikatoon! Sinun pitäisi sanoa tsaarille. Sinua hän uskoisi!