— Arvoisat vieraat! — hän sanoi, nousten pöydästä: — ulkona on jo pimeä yö! Eiköhän ole aika mennä levolle? Kaikille on pehmeät patjat ja untuvatyynyt valmiina!
Opritshnikit nousivat, kiittivät isäntää; kumarsivat ja menivät heitä varten kartanolle valmistettuihin makuusuojiin.
Serebrjani aikoi myöskin mennä.
Morosov tarttui häntä käteen, pidättäen häntä.
— Ruhtinas, — hän sanoi kuiskuttaen, — odota minua täällä!
Pidätettyänsä Serebrjanin, Drushina Andrejitsh meni puolisonsa luokse.
XVI Luku.
Ryöstö.
Päivällisen aikana tapahtui talon ympärillä jotakin tavatonta.
Hämärän tullessa alkoi yhä uusia opritshnikkejä ilmaantua puutarha-aidan ja aitauksen, joka ympäröi koko taloa, vierille ja viimein itse pihaan.