Morosovin väki ei kääntänyt siihen huomiotansa.
Kun yö tuli, oli koko talo joka taholta opritshnikkien ympäröimänä.
Vjasemskin palvelija tuli ulos ruokahuoneesta, mennäkseen muka hevosta juottamaan. Mutta menemättäkään hevosten luo, katsahti taakseen, silmäili kaikille tahoille, meni portille ja vihelsi, jotain merkillistä mielessä. Joku ryömi hänen luoksensa.
— Oletteko kaikki? — kysyi palvelija.
— Olemme, — vastasi tuo.
— Montako teitä on?
— Viisikymmentä.
— Hyvä, odottakaa merkkiä.
— Pianko? Odottaminen tuskastuttaa.
— Siitä sanoo ruhtinas. Mutta kuules, Homjak, ruhtinas ei käske polttamaan eikä raastamaan taloa!