— Mutta ruhtinas? — Mitka kysyi.
— Pöllö! Kuuletko, kaikki on kadotettu! Ukko vangittiin, avaimia ei saatu!
— Eihän vankila ole lukittu!
— Eikö ole lukittu? Kuka sen aukasi?
— Minä!
— Sinäkö, tolvana! Puhu selvästi!
— Miks'en puhuisi? Tultuani tänne — ei ole ketään: vahtimies makaa jalat pitkänään. Puhelen näin: antaapas olla, koetan, onko ovi vankkakin, tölmäsin sitä; vaan, miten olikin, ovi lennähti auki!
— Kas vaan sinua veitikkaa! — Persten iloissaan huudahti. — Totta on kuin sanotaan: hupsut maailmassa menestyvät. Lempo soikoon! Voi sinua, sinä mukuri.
Ja Persten tarttui Mitkan päähän, suuteli häntä molemmille poskille, samalla kuin Mitka venytti maiskutellen paksuja huuliaan, ja sitten tyynesti pyyhkäsi suutaan hiallaan.
— Tule sinä minun jäljestäni, kelpo poika! Vaan sinä, torvensoittaja, odota täällä. Jos jotain tulee, niin vihellä!