Ikävystyen sen takaisin kutsumiseen, Maksim tarttui miekkaansa ja ratsasti suoraan pensaikkoon. Muutamia miehiä, varustettuna puukangilla, hyökkäsi häntä vastaan, ja käheä ääni kirkui:
— Alas ratsulta!
— Tuoss' on sinulle! — Maksim sanoi, antaen iskun sille, joka oli lähinnä.
Rosvo horjahti.
— Se ei ole tarpeeksi! — Maksim jatkoi, aikoen antaa hänelle toisenkin iskun; mutta miekka sattui toisen rosvon kankeen ja katkesi.
— Aha, katsoppas hänen pukuaan! Hän on opritshnikki! Ota hänet elävänä! — huudahti karkea ääni.
— Tosiaankin hän on opritshnikki, — mörisi toinen: — nythän meillä ilot alkaa!
— Hei Hlopko! nyt sitä iloitaan!
Ja samassa kaikki ryntäsivät Maksimin kimppuun ja vetivät hänet ratsun seljästä alas.
XXIV Luku.