— Alota, — hän sanoi: — olen valmis.
Molemmat vaikenivat. Kaikki oli hiljaista. Ainoastaan ratas, kuun valaisemana, jatkoi kolisten pyörimistään. Jossakin kaukaisella suolla valitteli nurmi-kärsittäjä. Huuhkain huuteli aika-ajoin sakeassa metsässä.
Ukko ja ruhtinas lähestyivät myllyä.
— Katso, ruhtinas, pyörän alle, kun minä rupean loitsimaan.
Ukko heittäytyi maahan pitkäkseen, ja vielä läähättäen pelosta, alkoi höpistä jonkinlaisia sanoja. Ruhtinas katseli pyörän alle. Kului muutama hetki.
— Mitä näet, ruhtinas?
— Näen ikäänkuin helmiä karisisi, juurikuin kultarahoja kiilteleisi.
— Tulet rikkaaksi, ruhtinas, tulet rikkaimmaksi Venäjänmaassa!
Vjasemski huokaili.
— Katso vielä, ruhtinas, mitä näet?