— Oh, mua orporaukkaa! — hän puheli ähkien, ikäänkuin itkisi: — orpo olen raukka, kurja! Aina niistä saakka, kun tsaari ei enää rakasta minua, jokainen vaan etsii tilaisuutta loukatakseen minua! Ei kukaan hemmottele, ei kukaan hyvälle, kaikki vaan minua sylkevät! Oi, ilotonta elämääni! — Ikävää olet sinä, koiran elämä! Vedän vyöni poikkipuuhun ja pujotan onnettoman pääni silmukkaan!

Serebrjani katseli ihmeissään Basmanovia, joka kirkui ja melusi kuin akat hautajaisissa ja joskus, salaa vaan, heitti kulmainsa alta hävyttömän katseen ruhtinaaseen, ikäänkuin haluten nähdä hänessä liikkuvat tunteet.

— Hyi! — Serebrjani vihdoin äännähti, ja aikoi lähteä, mutta Basmanov taas tarttui häneen viitan liepeestä.

— Katsos! — hän huudahti, — laulajia!

Muutamia miehiä astui sisään, jotka luultavasti olivat ulkopuolella odotelleet. He estivät Serebrjanin ulospääsyn.

— Ah, veikkoset, — Basmanov alkoi entisellä itkunsekaisella äänellään, — alottakaa laulu, mutta vähän valittavampi, alottakaa sellainen, että sieluni ikävystyisi, pakahtuisi ja eriäisi ruumiista!

Laulajat alottivat pitkän, surullisen hautajaisvirren tapaisen laulun, jonka kestäessä Basmanov yhäti väänteli itseään toiselta sivulta toiselle ja puheli:

— Hitaammin, synkemmin! — Vielä raskaammin, veikkoset! Laulakaa bojarianne hautaan! No niin! Hyvin! Mitä, eikö sielu lähde ruumiista? Eikö sen hetki ole tullut vielä? Vai onko minut määrätty vielä maailmassa nääntymään? Jos on määrätty, niin täytyy! Jos on määrätty elämään, niin täytyy elää! Tanssilaulu! — hän huudahti äkkiä, ilman mitään väliaikaa, ja laulajat, tottuneina semmoisiin muutoksiin, karjasivat tanssilaulua.

— Vilkkaammin! — Basmanov huusi, ja tarttuen kahteen hopeiseen juoma-astiaan, alkoi kalistella niitä toisiaan vasten. — Vilkkaammin, haukkaseni! Vilkkaammin, hiiden penikat! Kyllä minä teitä, ryövärit!

Basmanovin koko muoto muuttui. Ei mitään naisen kaltaista ollut enää näkyvissä hänen kasvoillaan. Serebrjani tunsi hänessä tuon saman hurjanrohkean, joka hyökkäsi tiheimpään vihollisjoukkoon ja ajoi edellään joukottain Tatareja.