— Seis, ukko, minun on paha olla, tekee jäsenissäni kipeätä… Voi kipeätä!
Ruhtinas itse hypähti syrjään. Hän näytti käsittäneen näkynsä.
Kauan kumpikin vaikeni. Vihdoin Vjasemski virkkoi:
— Tahdon tietää, rakastaako hän toista?
— Mutta onko sinulla, bojari, jotakin pientä esinettä häneltä?
— Kas, minkä löysin portin luota!
Ruhtinas näytti sinistä nauhaa.
— Heitä pyörän alle!
Ruhtinas heitti.
Mylläri veti povestaan savisen taskumatin.