— Kerro kaikki! — sanoi Serebrjani toinnuttuaan. — Elä säästä minua.
Milloin bojaritar otti hunnun?
— Kun hän sai kuulla Drushina Andrejitshin mestauksesta, armaiseni, kun luostariin tuli tsaarilta synodik, ynnä kaikkien mestattujen nimiluettelo ja käsky rukoilla heidän sieluinsa edestä; juuri päivää ennen, kun minä tulin hänen luokseen.
— Näitkö sinä hänet?
— Näin, armaiseni.
Serebrjani tahtoi sanoa jotain eikä voinut.
— Hetkisen vain näin, — Miheitsh lisäsi, — ei hän tahtonut ensin minua vastaanottaa.
— Mitä hän käski sanoa minulle? — tuskin taisi lausua Serebrjani.
— Että sinä rukoilisit hänen edestänsä, armaiseni.
— Eikö mitään muuta?
— Ei mitään, armaiseni.