Ja nyrkit jatkoivat takomistaan.

— Katsokaa, veikot, kohtsiltään Andrjushka käpertyy! — sanoivat katselijat.

— Eikä käperry! — vastasivat toiset: — miksikä hän käpertyisi; hänellähän pää on eheä!

— Mutta saatpa nähdä, että käpertyy!

Mutta Andrjushka ei uhallakaan tahtonut käpertyä. Hän käytti vilppiä, ja sen sijasta että olisi lyönyt vastustajaansa päälakeen, iski hän häntä nyrkillä ohimoon.

Hlopko kaatua romahti.

Moni katselijoista nauraa hohotti, mutta suurin osa ilmaisi paheksumistaan.

— Se ei ollut kunniallisesti tehty! — huusivat he; — Andrjushka käytti petosta! Antakaa selkään Andrjushkalle!

Ja Andrjushkalle annettiin heti paikalla selkään.

— Mistä Jumala miehet tuo? — kysyi vanha sadunkertoja muutamilta nuorilta, jotka olivat lähestyneet tulta ja arasti katselivat ympärilleen kaikille tahoille.