— Et ole kyvytön, sanoi Sergei Ivanovitsh — sinä et katso asiaa oikealta kannalta.
— Kenties, Levin vastasi alakuloisesti.
— Tiedätkö jo, että Nikolai-veli on taas täällä.
Nikolai-veli oli Konstantin Levinin vanhin oikea veli ja Sergei Ivanovitshin velipuoli, hunningolla oleva mies; joka oli tuhlannut suuren osan omaisuuttaan, joka pyöri hyvin oudoissa ja huonomaineisissa piireissä ja oli riidoissa veljiensä kanssa.
— Mitä sinä sanot? huudahti Levin pelästyen. — Mistä sinä sen tiedät?
— Prokofi oli nähnyt hänet kadulla.
— Täälläkö Moskovassa? Missä hän on, tiedätkö sitä? Levin nousi tuoliltaan ikään kuin aikeissa heti lähteä.
— Pahoittelen, että sanoin sen sinulle, sanoi Sergei Ivanovitsh pudistaen päätään nuoremman veljen mielenkuohulle. — Minä lähetin tiedustamaan, missä hän asuu, ja lähetin hänelle samalla Trubinin vekselin, jonka minä olen joutunut maksamaan. Näin hän vastasi.
Ja Sergei Ivanovitsh antoi veljelleen kirjelapun paperinpuristimen alta.
Levin luki omituisella, tutulla käsialalla kirjoitetut sanat: "Pyydän nöyrimmästi jättämään minut rauhaan. Ainoastaan sitä minä vaadin rakastettavilta veikoiltani. Nikolai Levin."