— Hetikö jo aluksi? Vaikka miksipä ei. Pidätkö valkealeimaisesta?
— Cachet blanc, huomautti tataari.
— Niin, tuo sitä osterien kera ja sittenhän saamme nähdä mitä muuta otamme.
— Käskystä, herra. Mitä pöytäviiniä käskette tuoda?
— Tuo nuit'tä. Tai ei, klassinen chablis on parempaa.
— Tottelen, herra. Omaa juustoanneko käskette?
— Niin, niin, parmesania. Vai pidätkö sinä toisesta?
— Ei, minulle on yhdentekevää, Levin sanoi voimatta pidättää hymyään.
Ja tataari kiiti pois liepeet liehuen ja tulla pyyhälsi noin viiden minuutin kuluttua takaisin, pullo sormien välissä ja kädessään vadillinen ostereita avonaisine helmiäiskuorineen.
Stepan Arkadjevitsh rutisti tärkkelöidyn lautasliinan, pisti sen pään liivinsä reunan taa, asetti kätensä mukavaan tanaan ja ryhtyi nauttimaan ostereita.