— Mutta kuule, älä istu niin lähelle hiillospannua, huomautti äiti.
— Apropos de Varenka, hän sanoi ranskan kielellä, jota he melkein koko ajan olivat puhuneet jottei Agafja Mihailovna ymmärtäisi heitä. — Tiedättekö, maman, että jostain syystä odotan tänään erästä ratkaisua. Ymmärrättekö mitä? Se olisi niin mukavaa!
— Siinä onkin oikea mestarinaittaja! sanoi Dolly. — Osaa niin varovasti ja ovelasti saattaa yhteen…
— Ei, sanokaas, maman, mitä te arvelette?
— Mitäs siitä osaa arvella! Se mies —, hän tarkoitti Sergei Ivanovitshia, — olisi voinut tehdä vaikka kuinka hyvät naimakaupat; nyt hän ei enää ole nuori, mutta siitä huolimatta moni menisi hänelle vielä nytkin… Varenka on kyllä hyvä tyttö, mutta…
— Ei, äiti, te ette ymmärrä, miksi he sopisivat niin hyvin toisilleen. Parempaa ei voi ajatella kummallekaan. Ensinnäkin hän on ihana tyttö! Kitty sanoi koukistaen yhden sormensa.
— Sergei Ivanovitsh on kovin ihastunut häneen, se on varma, vahvisti
Dolly.
— Toiseksi Sergei Ivanovitshilla on sellainen yhteiskunnallinen asema, ettei hänen vaimollaan tarvitse olla varallisuutta eikä huomattavaa asemaa seuramaailmassa. Hänenlaiselleen miehelle on vain tärkeää saada hyvä, herttainen ja rauhallinen vaimo.
— Sen tytön ei tosiaan luulisi rauhaa rikkovan, kannatti Dolly.
— Kolmanneksi, Varenka rakastaisi häntä… Ja se olisi… Voi kuinka äärettömän hyvin se kaikki sopisikin… Minä vain odotan, että he tulevat metsästä ja kaikki on selvää. Minä näen sen heti silmistä. Ilahtuisin kovasti! Mitä sinä arvelet, Dolly?