"Hän ymmärtää", ajatteli Levin, "hän tietää mitä minä ajattelen. Sanonko hänelle vai enkö? Minä sanon hänelle." Mutta juuri kun hän aikoi sanoa, Kitty alkoi puhua.
— Kuules Kostja! Ole niin hyvä, hän sanoi, — ja mene kulmakamariin katsomaan, onko siellä kaikki kunnossa Sergei Ivanovitshia varten. Minun on sinne vähän vaikea mennä. Katso, onko uusi pesukaappi asetettu sinne.
— Hyvä, kyllä minä menen, sanoi Levin nousten penkiltä ja suudellen vaimoaan. "Ei, ei pidä puhua siitä", hän ajatteli, kun Kitty oli lähtenyt hänen edeltään. "Se on salaisuus, minulle yksin tarpeellinen ja sanoin ilmaisematon."
"Tämä uusi tunne ei ole muuttanut minua, ei onnellistanut eikä valaissut äkkiä, niin kuin minä uneksin tapahtuvan, niin kuin ei isäntunteenikaan. Mitään salaista yllätystä ei ollut. Tämä tunne — en tiedä onko se uskoa vai mitä — on tullut minuun yhtä huomaamatta kärsimysten kautta ja juurtunut lujasti sieluuni."
"Samoin kuin ennenkin tulen kiukuttelemaan kuskille, samoin kiistelemään ja lausumaan ajatuksiani sopimattomalla tavalla, sama muuri jää minun sieluni kaikkein pyhimmän ja muiden — myös vaimoni — sielujen välille, samoin tulen syyttämään vaimoani oman pelkoni vuoksi ja katumaan sitä, samoin kuin ennenkin tulee järjelleni olemaan käsittämätöntä, miksi rukoilen, ja kuitenkin tulen rukoilemaan. Mutta minun elämäni, mitä ikinä minulle tapahtuukin, ei enää ole tarkoituksetonta niin kuin ennen, vaan sillä, sen jokaisella hetkellä, on nyt varma hyvän tarkoitus, joka minulla on valta kätkeä siihen."
Viiteselitykset:
[1] Suorasanaisesti suomeksi: Taivaallista on, kun olen voittanut maallisen himoni; mutta silloinkin, kun se ei ole onnistunut, on minulla ollut aika hauskaa huvia.
[2] "Punamäeksi" (Krasnaja gorka) nimittää Venäjän kansa pääsiäisviikon jälkeistä viikkoa, jota se viettää kevään juhlana. Suom. muist.
[3] Neljännes = 2.099 hehtolitraa, kahdeksannes = 1.049 hehtolitraa. Suom. muist.
[4] Prime-sautière, ensi vaikutelmasta riippuva, ensi vaikutelmaa seuraava. Suom. huom.