Kornéi painautui seljin seinää vasten ja sauvaansa nojaten katseli häntä tarkasti. Siinä hän ihmeeksensä tunsi, ett'ei hänen sydämessään enää asukaan sitä vihaa, jota vuosikausia oli siinä kantanut. Omituinen hempeä heikkous oli hänet vallannut.
— Márfa! Kuollaanhan me kumpainenkin.
— Mene, mene Herras nimeen, — virkkoi toinen äreästi.
— Eikö sinulla ole muuta sanomista?
— Mitä minull'olis sanomista? — vastasi Márfa. — Mene matkaas, mene, mene! Kyllä teitä, lemmon laiskureita, täällä kuljeksii liiaksikin!
Ja Márfa pyörähti tupaan, paiskaten oven perässään kiinni.
— Mitäs turhia ärhentelet? — kuului äkkiä miehen ääni, ja porstuaan astui tuvasta tummaverinen mies, kirves seljän takana vyön alla. Ulkonäöltään hän oli samallainen kuin Kornéi oli ollut 40 vuotta sitten, laihempi vain ja varttansa vähäisempi, mutta silmät yhtä mustat ja kirkkaat.
Siinä se samainen Fétjka, jolle hän 17 vuotta sitten oli tuonut Moskovasta kuvakirjan. Hän se oli moittinut äitiään tylyydestä kerjäläistä kohtaan. Hänen mukanansa oli tullut porstuaan mykkä veljenpoika, kirves niinikään vyössä. Nyt hän oli kookas, täysikasvuinen, harvapartainen, jäntevä mies, kasvoissa ryppyjä, kaula pitkä ja katse päättävä, läpitunkeva. Miehet olivat, vast'ikään murkinoimansa, lähdössä metsään.
— Vuota, vaari! — sanoi Fétjka, viitaten mykälle ensin ukkoa kohti ja sitten tupaseen päin ja osoittaen kädellään, mitenkä leipää leikataan.
Fétjka astui kujalle, mutta mykkä palasi tupaan. Kornéi seisoi seisomistaan, pää nuokallaan, seinään painauneena ja sauvaansa nojaten. Häntä raukaisi kovasti, ja tuskin hän jaksoi pidättää kyyneleitään. Mykkä tuli tuvasta, suuri viipale vastapaistettua, hyvänhajuista ruisleipää kädessään ja ojensi sen ukolle. Kun Kornéi, ristittyään silmänsä, oli ottanut leivän, silloin mykkä kääntyi kynnykselle, pyyhkäisi molemmilla käsillään kasvojansa ja oli sylkäisevinään. Sillä tapaa hän osoitti paheksumistansa tädille. Mutta äkkiä hän pysähtyi kuni huumautuneena ja jäi seisomaan suu auki, tuijottaen Kornéihin, niinkuin olisi tunnustellut hänessä tuttavaa.