— Eikä ole. Ja mitä oletkaan saanut päähäsi?
— Veliseni, minä olen itse juoksennellut noita teitä, tunnen sen vuoksi kaikki väärinpelaajain konstit. Minä sanon sinulle, että tuo silmälasipää mies on väärinpelaaja. Herkeä pelaamasta, ole niin hyvä. Pyydän sinua toverina.
— No, minä pelaan vain yhden pelin ja lopetan sitten.
— Kyllä minä tiedän, millainen se yksi peli on. No, katsotaanhan.
He tulivat takaisin huoneeseen. Yhdessä ainoassa pelissä Iljin taas hävisi tuntuvasti.
Turbin pani kätensä keskelle pöytää.
— No, se riittää! Lähdetään.
— Ei, en minä voi. Jätä minut rauhaan, — sanoi Iljin harmistuneena ja alkoi sekoittaa kortteja katsomatta Turbiniin.
— No, hitto sinut vieköön, häviä vaan, jos se sinua huvittaa. Mutta minun on aika lähteä. Savalshevski, mennään aatelismarsalkan luo.
He poistuivat. Kaikki olivat vaiti eikä Luhnow alkanut pitää pankkia ennen kuin heidän askeltensa töminä ja Blücherin kynsien rapina lakkasi kuulumasta käytävästä.