Hänen kasvonsa kirkastuivat, silmät nauroivat, hän punastui ja kiepsahti ympäri yhdellä jalalla aivan kuin balettitanssijattaret, joita hän näitten vaalien aikana oli saanut nähdä, ja alkoi sitten nauraa miellyttävällä kurkkuäänellään ja hypähti lopuksi ilmaan polviaan koukistaen.
— Kylläpä on mies! Hän pyysi minulta muistoesinettä, — sanoi hän ystävättärelleen, — mutta semmoista hän ei kos-ka-an saa, — hän venytti viimeistä sanaa ja nosti pystyyn sormensa vaaleanpunaisessa sormikkaassa, joka ulottui aina hänen olkapäähänsä asti.
Huoneeseen, johon marsalkka vei Turbinin, oli esillä eri lajeja vodkaa, liköörejä, einepaloja ja samppanjaa. Tupakan savussa istui ja käveli aatelisia keskustellen vaaleista.
— Kun kerran koko meidän piirimme jalosukuinen aatelisto teki hänelle sen kunnian että valitsi hänet, — puhui äsken valittu piiripoliisipäällikkö, joka jo oli aika lailla päissään, — niin hänen ei olisi pitänyt loukata koko seuraa, ei olisi koskaan pitänyt.
Kreivin tulo katkaisi keskustelun. Kaikki alkoivat tehdä tuttavuutta hänen kanssaan ja varsinkin piiripoliisipäällikkö puristi kauan aikaa hänen molempia käsiään ja pyysi useita kertoja häntä kaikin mokomin lähtemään tanssijaisten päätyttyä yhdessä heidän kanssaan uuteen ravintolaan, jossa piiripoliisipäällikkö aikoi pitää kemut aatelisille ja jossa mustalaiset laulaisivat. Kreivi lupasi varmasti lähteä ja tyhjensi hänen kanssaan muutamia pikareita samppanjaa.
— Miksi te ette tanssi, hyvät herrat? — kysyi hän ennen kuin lähti huoneesta.
— Me emme ole tanssijoita, — vastasi poliisipäällikkö nauraen, — me pidämme enemmän viinasta, kreivi… Nuo neitoset kaikki olen muuten nähnyt silmieni edessä kasvavan, kreivi! Mutta kyllähän minäkin joskus hiukan otan osaa tanssiin…
— Mennäänpä nyt ottamaan osaa, — sanoi Turbin. — Saamme sitten pitää lystiä mustalaisten luona.
— No, mennään, hyvät herrat, tehdään isännälle mieliksi!
Ja kolme vierasta, jotka jo tanssiaisten alusta asti olivat istuneet sivuhuoneessa juomassa, alkoi aivan punakkana vetää käsiinsä ken mustia ken silkistä kudottuja hansikkaita mennäkseen kreivin kanssa saliin, kun heidän tielleen ilmestyi rokonarpinen nuorukainen aivan kalpeana ja kyyneliään pidätellen ja astui Turbinin luo.